• Finland
  • +358 (0)50 4625 675

ArtRadius Saksala

 

international artist-in-residence program in rural Finland


















history - the Saksala area

THE AREA OF THE OLD PEOPLES HOME


  • history -index-
  • mikkeli - index -
  • haukivuori - index -
  • saksala-index
  • the buildings
  • old peoples home
  • the art centre
  • the people
  • old documents
  • the stories
  • support saksala


  •  

    The Saksala area is an old agriculture. It is situated on the biggest monolith of Europe.
    In the past there was already early inhabitation.
    The road from Mikkeli to the north by Pieksämäki is passing it.
    There was always an inn, nowadays there is a kiosk and gas station nearby.

    Saksala on vanha maanviljelyalue, joka sijaitsee Euroopan suurimman monoliitin päällä ja 40 kilometrin päässä Mikkelistä ja Pieksämäestä. Asutusta Saksalan alueella on ollut jääkauden päättymisen jälkeen. Saksalanharjulla on aiemmin ollut kievari ja nykyään siellä on kioski ja huoltoasema.

       

    The fields are fruitful and the climate is special. The land is always used for agricultural and cattle-breeding.
    As far as we know  the wooden ‘hirsi’ building  is build about 1920. It was not a farmyard, but there were some houses for workmen, stables (navetta), barns (aitta) and sauna.
    Between 1945 and 1950 the place official starts to be an old people’s home.

    Saksalanharjun ilmasto on erikoinen ja pellot ovat hedelmällisiä. Siksi maata onkin aina käyttetty viljelemiseen ja laiduntamiseen. Sikäli kuin tiedetään, hirsitalo on rakennettu noin 1920-luvulla. Saksala ei ollut maatilapiha, mutta siellä oli taloja työmiehille, navetta, aitta ja sauna. Vuosien 1946 ja 1950 välissä talo aloitti toimintansa vanhainkotina. Alue oli aukealla paikalla ja pelloilla tapahtui monenlaista toimintaa. Paikka oli kuin itsensä elättävä yhteisö ja vielä tänäänkin ihmiset muistelevat kaiholla menneitä aikoja.

    The area was open and a lot of activity was on the fields around and in the houses.
    The place was like a small self supporting community and even now people are speaking with nostalgia about this period.
    The buildings were typical Finnish lock houses and as everywhere a lot of them disappeared. Some fundaments can be seen, but otherwise nothing is left.
    Only the main building and the aitta are left. All other buildings disappeared in less than 20 years.
    The fields changed in forests and the typical view of this area is totally changed. Still one navetta is left; a carpenter is working in it.

    Rakennukset olivat perinteisiä ja tyypillisiä suomalaisia hirsitaloja, joista monet ovat hävinneet täällä ja muualla Suomessa. Jos katsotaan ajassa taaksepäin, niin historia voi selittää talojen nopean häviämisen.: toisen maailmansodan jälkeen ihmiset tekivät kaikkensa selviytyäkseen, mutta 60-luvulla taloudellisen nousun takia ihmisillä oli halu ja mahdollisuus kuluttaa enemmän rahaa ja rakentaa uusia rakennuklsia. Vanhojen talojen tilalle tulivat uudet ja isommat rakennukset, eikäsiihen aikaan ajateltu paljon vanhojen taloen korjaamista ja entisöimistä. 1970-luvulla ihmiset alkoivat harkitsemaan vanhojen talojen uudistamista, mikä tosin oli silloin myöhäistä, koska monet talot oli jo purettu pois

       

    The inmates of the home were working on the fields. As it was normal in the past the left part of the house was the men’s part and the right one the women’s part. Both parts with a common bedroom and living room. In the middle part was the dining room, also used for ceremonies. The director lived in a room in front of the building and next to it the central kitchen was situated.
    During the time the use of space changed and separate rooms were made. In 1958 they demolish the workmen’s house and build a modern one. In 1968 a huge renovation starts with a new brick building and modernizing the interior of the wooden part. At the end of 1989 a new home was build in the centre of the village and they leave this place. The house was used by several groups and slowly it starts to be a ruin.
    In 2003 it starts again as art centre Saksala ArtRadius.

    Joitain perusrakenteita voi vielä havaita, mutta muuten mitään päärakennuksen ja aitan lisäksi ei jäänyt jäljelle. Pellot ovat muttuneet metsäksi ja alueen maisema on täysin muuttunut. Jäljelle on jäänyt yksi navetta, jossa nykyään työskentelee puuseppä. Talon asukkaat tekivät töitä pellolla. Niin kuin ennen vanhaan oli tapana, talo jaettiin kahdelle puolelle: vasen puoli oli tarkoitettu miehille ja oikea naisille. Molemmilla puolilla oli yhteinen makuuhuone ja olohuone. Talon keskellä oli ruokasali, jota käytettiin juhlatilaisuuksissakin. Vanhainkodin johtaja asui huoneessa talon etuosassa, ja sen vieressä sijaitsi keskuskeittiö. Ajan kuluessa tilan käyttö muuttui ja rakennettiin lisää erillisiä huoneita. Vuonna 1958 työtalo purettiin ja sen tilalle rakennettiin uusi. Vuonna 1968 alkoi talojen suuri kunnostaminen: rakennettiin uusi tiiliskivirakennus ja uudistettiin alkuperäisen puutalon sisustusta. Vuoden 1989 lopussa Haukivuorelle rakennettiin uusi vanhainkoti, jonne asukkaat muuttivat. Vanhusten lähtönsä jälkeen talo oli erilaisten ryhmien käytössä, mutta hitaasti se alkoi tuhoutua. Vuonna 2003 talon toiminta alkoi uudelleen sen muuttuessa taidekeskukseksi nimeltään Saksala ArtRadius.



    information |Marja de Jong | mobile 00358 (0)50 4625 675 | info@arefs.org |

    copyright
    zoeken
    zomergasten
    kunstenaars
    omgeving
    email
    art links
    HOME
    search
    summer­guests
    artists
    surroundings
    email
    links
    privacy
    etsi
    kesävieraat
    taiteilijat
    ympäristö
    email
    support
    also visit
    AllaprimA | AREFS | 14square | Marja de Jong | ArtRadius | Lucien den Arend | St Ives Net / Selected Art

    ©2004-2011 Saksala ArtRadius
    art works©artists concerned
    site design by DutchDeltaDesign
    in cooperation with Lucien den Arend